Pienen budjetin elämää
Nyt on sitten pitänyt alkaa opetella elämää kotihoidontuella ja sitä, ettei lastenvaatteitakaan voi ihan tuosta vaan tilailla ja ostella. Tarpeitakin on kuitenkin ilmennyt: kymmenen kuukauden ikäisen kanssa tulee pyykkiä aivan eri lailla, kuin pienellä vauvalla. Tai näin ainakin meillä. Kotona pidettävää arkivaatetta tarvitaan nyt paljon ja nimenomaan sellaista, jonka tahriintumista ei tarvitse liikaa surra. Onneksi käytetyt vaatteet sopivat tähän tarkoitukseen vallan mainiosti.
Synttärimekko-ongelmammekin ratkesi melko lompakkoystävällisellä tavalla. Kummitäti riensi jälleen kerran apuun: itse vielä pähkäilin mekon tilaamisen kanssa, kun Tea kertoi huutaneensa mekon, joka voisi sopia Hertalle. Tea oli mekkopaljouden keskeltä valmis luopumaan löydöstään, ja niinpä me saimme synttärimekon.
Catiminin mekossa on pitkät hihat ja punaista. Eikä se ole jouluinen. Kaikki ehdot siis täyttyvät! Epäilin ainoastaan sitä, olisiko kuosi liian kirjava valokuvaan. Otimme kuitenkin koevedoksia kotona, eikä vaikuttanut ollenkaan siltä. Jos tätä ei olisi meille ilmestynyt, olisin varmaankin tilannut Hanna Anderssonin ruudullisen mekon. Kiitos kaikille mekkopostauksen kommentoijille mielipiteistä!
Arkivaatteita on tullut meille käytettynä kavereilta sekä kirpputoreilta. 80- ja 86-senttiset terälliset yökkärit olen oppinut kaappaamaan mukaan aina, sillä niitä on tosi vaikea löytää. Meillä tällainen yöpukumalli on tällä hetkellä ainoa mahdollinen, sillä sukat ja peitto eivät pysy päällä hetkeäkään. Terättömillä punteilla taas pikku varpaat palelevat – Hertta on varmaankin perinyt minun huonon ääreisverenkiertoni.
Ihmeellisen värittömiä vaatteita ollakseen Hertan vaatekaapista, mutta onneksi meiltä löytyy paljon kirjavaa ja värikästä, jota näiden kanssa voi yhdistellä. Hauska muuten huomata, että jo 80-senttisissä kirpparivaatteissa on usein nimikointeja. Osa tämän kokoisista lapsista on siis luultavasti ollut päiväkoti-ikäisiä. Nimikoinnit eivät minua haittaa – on vain hauska tietää, että tuttujen lasten lisäksi Hertta käyttää jonkun Ilona-tyttösen vanhoja housuja.
Asustepuolelta löytyy myös jotain ihan uutta. Mummu neuloi Hertalle myssyn ja tumput ja Kivat-merkkinen lakki on ostettu Citymarketista. Tällaisia päätä myöten meneviä päähineitä on hyvä olla olemassa, sillä monissa päällysvaatteissa on niin tiukka huppu, ettei sinne alle tupsuja mahdu. Name it- merkkiset rukkaset ostin täydellä hinnalla Trendy Kidsistä, kun huomasin, että äitiyspakkauksen tumpuissa Hertan kädet olivat ihan viileät. Näissä rukkasissa on vetoketjut, jotka helpottavat suuresti pukemista. 20-kokoiset Kuomat ja 22-kokoiset kumisaappaat ostin käytettyinä, mutta tosi hyväkuntoisina.
Argh! Mä oon ettinyt hyväkuntoisia kenkiä Reinolle kirpparilta, mutta en oo löytänyt! Reinolla ei oo vieläkään kenkiä (paitti ne yhet, mitä ei voi käyttää enää ulkona) ja kohta se jo kävelee… Olin aatellut, että pyydettäis kenkäraha mummilta joululahjaksi, mutta jos se oppiikin käveleen jo ennen joulua… puuh…
Tuttua meilläkin, nimittäin tuo pienen budjetin elämä. Toisaalta mä niin nautin opiskelun vapaudesta verrattuna työhön. Mekko on muuten söpö kuin mikä :)
Meilläkin on pienoinen yöpukuongelma, Kaarlo nimittäin osaa vapautua melkein puvusta kuin puvusta. Ainoa keino näyttää olevan yövaipan päälle villahousut kiristettävällä yötäröllä, jossa kiristysnyöri solmitaan selkäpuolelle kiinni. Ennen auttoi jos yöpuku oli väärinpäin, eli napit selässä, mutta siitäkin on opittu vapautumaan.
Meillä oli vielä viimetalvena käytössä unipussi, grobag merkiltään. Oli aivan mainio, ei tarvinnut miettiä pysyikö peitot päällä vai ei ja rauhoitti muutenkin möngerrystä. Käväsin tänään tampereen Ruohonjuuressa ja huomasin, että siellä oli Ruskovillan unipusseja -30%alessa, melkein sorruin ostamaan, mutta järki voitti. Mihin mä muka sitä tarvitsisin? :)
Hanna, enpä ole minäkään paljon pieniä hyväkuntoisia talvikenkiä kirppareilla nähnyt. Nuo Kuomat ostin työkaverilta ja niitäon käyttänyt lapsi, joka ei ole osannut kävellä. Eli ihan uudenveroiset. Eihän tuonlaiset kauheasti uutenakaan maksa (verrattuna esim. joihinkin nahkakenkiin), mutta mulla on vieläkin epäilys, ettei niitä ihan kauheasti tulla käyttämään. En olis mitenkään varma että Hertta oppii käveleen vielä hetkeen, ja tuskin se just taapertaan oppinutkaan kauheasti jaksaa hangessa lampsia. Eli hyvä kun löytyi edullisesti. Tsemppiä etsintään!
Eeva, on se Kaarlo kyllä melkoinen kahlekuningas!! Ootko itse ollut todistamassa miten tuollaisesta väärinpäin käännetystä yökkäristä vapaudutaan? Ai teillä on käytetty unipussia noinkin isolla lapsella. Olen miettinyt, että toimisiko se, mutta tuntuu, että tuohan sotkeentuisi siihen ihan täysin, tai sitten hermostuisi, kun ei pääse mönkimään.