Loru poikineen
Opettajaäidin lapsena Hertta on joutunut tutustumaan kirjallisuuteen vastasyntyneestä lähtien. Erityisen paljon meillä tykätään loruista ja runoista. Niitä löytyy kirjahyllystä aika monta kirjaa ja mielellään äiti ostaisi monta lisää. Rahatilanne nyt ei ikävä kyllä sitä mahdollista, mutta onneksi on olemassa kirjasto.
Kirsi Kunnas on klassikko ja yksi suosikkimme. Tähän kirjaan on koottu helmiä vuosien varrelta.
Parhaita ovat lorut, joissa on aikuisenkin mielestä jotakin hauskaa.
Tätä on myös luettu paljon, vaikka emme koiraihmisiä olekaan.
Kanapolkka hauskuuttaa aina.
Kirjastosta lainasimme Mervi Heikkilän lehmäkirjan.
Näitä lukiessa tulee väkisin hyvälle tuulelle.
Marsa Pihlajan Eläinten maa oli varsinainen kirjastolöytö. Tämän haluaisin meille omaksi.
Kuvitus on aivan mahtavaa ja netistä lunttasinkin, että Pihlaja on graafikko.
Paljastakaapas omat suosikkinne, niin pääsemme penkomaan lisää kirjaston hyllyjä. :)
Mä tykkään vanhanaikaisista kirjoista, joten esim mun äiti on ostanu mulle sellasia “näköispainoksia” joistain vanhoista lorukirjoista. Sit myös ainakin Elsa Beskowin kirjat on iiiiiiihania! Niitäkin meillä on jokunen ihan omana. :) Meille tuli pari pakettia Vau-kirjan kirjoja, mut niissä on osassa kieli huonoa (esim verbien taivutuksia on yksikön kolmannessa vaikka tekijänä olis monikko, tällasessa oon vähän kielipoliisi, jos kerran maksan kirjoista, omassa blogitekstissä en niinkään…), ja mua ärsytti se, että kirjassa, jossa oli kehtolauluja, oli sanat tehty uusiksi vanhoihin lauluihin aina Tuiki tuiki tähtösestä alkaen… Joten mä luotan ehkä enemmän vain vanhoihin loruihin, mm. Kirsi Kunnas on ihan hyvää. :)