Lelu ja lelu, lelujalelujaleluja
Lelut ovat alkaneet vallata asuntoamme. Voi niitä aikoja, kun riitti yksi helistin, yksi purulelu ja pari muuta. Nyt leluja alkaa olla joka paikassa senkin vuoksi, että myös Hertta alkaa olla joka paikassa.
Itse emme ole kauheasti leluja ostelleet, mutta lahjoina ja tuliaisina niitä on tullut vaikka millä mitalla. Suurin osa on tosi kivoja eikä mitään hirveitä ääniä pitäviä kauhistuksia ole onneksi meille eksynyt. On kuitenkin aika miettiä miten tätä lelupaljoutta oikein hallitaan. Pistetäänkö osa jemmaan ja vaihdetaan sopivin väliajoin taas käyttöön? Laitetaanko läpileikityt kiertoon? Vihjaistaanko sukulaisille ja tuttaville, että leluja alkaa olla tarpeeksi? Miten teillä toimitaan?
Olemme miehen kanssa molemmat olleet lapsena lego-hulluja ja odottelemme jo malttamattomana sitä, että Hertan kanssa pääsisi rakentelemaan. Niinpä oli pakko tarttua tilaisuuteen, kun työkaverini tarjosi ihania vauvalegoja, joita ei kuulemma enää edes valmisteta. Nämä on suunnattu 6-18kk ikäisille, eli vielä nuoremmille kuin Duplot.
Vielä ei Hertta varsinaisesti osaa rakentaa, mutta purkaa kyllä. Osa palikoista helisee ja niitä on kiva huiskuttaa. Äärettömän hauskaa on, kun joku ajaa pyörällisellä palikalla kylkeen. Ja myös muovinen säilytyslaatikko on ihan huippu.
Lahjaksi on saatu viime aikoina mm. ensinukke, jossa kiinnostavinta ovat tällä hetkellä silmät, joita voi sormella kokeilla ja kaivaa. Babar-pehmolelu tuo äidille muistoja mieleen. Puolipallon mallisista palikoista saa joko tornin tai kokonaisia palloja.
Meillä Moona on perinyt hirmusen kasan mun veljien lasten ja Oon siskon lasten vanhoja leluja: pehmoleluja (arrrrrrgh!), helistimiä ja niitä pimpelipom-leluja, mistä vedetää narusta ja sitte ne alkaa soittaa jotain ihme melodiaa, mihin lapsen vissiin pitäis nukahtaa…ihan huippujuttuja, siis :D Joku jo kyselikin, et pitäiskö Moonalle ostaa joululahjaks leluja, sanoin heti, et EI. Ehkä sitte ens vuonna, kun se on hiukan isompi, ja sillonkin jotain kehittävää lelua, “palikkatestiä” tai vastaavaa. Toistaseks uskoisin, et me pärjätään tällä pehmolelumäärällä :/
Juu, tuttua on lelupaljous täälläkin. Suurin osa on meilläkin tullut lahjaksi, monet kivoja ja “harmittomia”, mutta joukossa on myös joitakin turhakkeita, kuten juuri pehmoleluja (meillä on jo säkillinen kellarissa, koska minä olen ollut pehmolelufani) ja pari kamalaa mölyävää kapinetta, jotka on yritetty vähin äänin piilottaa.
Joitain leluja ollaan ostettu itsekin siinä toivossa, että tämä on varmasti kehittävä tai tälllä varmasti tykätään leikkiä. No, aina ei ole ennustus mennyt ihan putkeen, vaikka toisaalta, joku lelu voi kokea ihan uuden tulemisen joskus myöhemmin ja silloin siitä löytyykin aivan uusia ulottuvuuksia. Tästä syystä lelujen jemmaaminen vähäksi aikaa on minusta hyvä ajatus.
Kiitokset siitä, että tänään vietetyillä 2 v. synttäreillä lähjaksi tuli ihania ja hyödyllisiä juttuja, kuten kirjoja.
Me toivomme ensi kertaa Edvinille joululahjaksi leluja.Ei mitään ääneikkäitä vilkkuvaloja kuitenkaan, kiitos. ;) Poika ymmärtää jo ihan eri tavalla lelujen perään ja leikkii pitkät ajat itsekseen. Tällä hetkellä suosikkina on ajaa rekkaa ympäri asuntoa keltainen KUMIHANSKA kädessä… Meillä ei tosiaan ole paljon leluja, aiemmin olen lähinnä kieltänyt tuomasta tavaraa.
Voi, eikö noita vauvalegoja enää valmsiteta?! Onneksi saatiin niitä pieni varasto käytettynä, ei kyllä yhtään noin hienoja kuin teillä.
Meillä toimi ihan hyvin, että osa leluista jemmattiin joksikin aikaa ja otettiin sitten taas käyttöön “uusina”. Jossain vaiheessa Eliel kyllä oppi pyytämään sitä ja sitä lelua, joka oli tauolla, joten nyt meillä on lähes kaikki lelut enemmän tai vähemmän leikeissä mukana. Mä olen yrittänyt useammankin kerran tolkuttaa eräälle sukulaiselle, ettei saa tuoda enempää leluja tai muuta roinaa, mutta kuuroille korville tuntuu menevän.
Ääntä pitävät lelut ei ole munkaan suosikkeja, mutta ainakin Eliel tykkää juuri niistä. ;)
Maiju, joo toi agrh pehmolelut kuulostaa niin tutulta… Meille on niitäkin tullut lahjaksi. Suuresti ihmetytti se, kun suurinpiirtein kaikki parin ekan elinkuukauden aikana tulleet vielä oli jotain värittömiä nallukoita. Ihan kun pieni vauva edes erottais sellasesta mitään. :/
Tea, vai että pehmolelufani. :D No jospa tuo periytyisi tyttärillesi, niin saisitte pehmot käyttöön. Täältäkin voisi uupua muutama kiertoon…
Laura, millaisia leluja äitinä toivoisit tuollaiselle 1,5-vuotiaalle? Tai minkä luulisit poikaa eniten kiinnostavan?
Mari, niin se taitaa tosiaan olla ettei Legon valmistamia vauvapalikoita enää tehdä. Jotain “kopioita” tietty saattaa olla markkinoilla. Huutiksessa niitä on pyörinyt ja varmaan hyvällä onnella vois kirppikseltäkin löytää. En sitten tiedä miksi ne lopetettiin – ehkä käyttöaika on niin paljon lyhyempi kuin Duploilla, että ovat sitten keskittyneet niihin.
Pehmoleluja saa meiltäkin, suurin osa aivan turhia pölynkerääjiä.
Edvin ei ole ollut kiinnostunut Duploista, vaikka kuinka yritän rakennella pojan kanssa. Brion laatikkokin on ihan tympeä. En tosin itsekään ole ollut legolapsi. Edvin on alkanut pitää pienistä yksityiskohdista: jeepissä kääntyy ratti ja siinä on irroitettava vararengas. Ja jeeppiä ajaa ukkeli! Ukkeli menee usein piiloon ja sitä huudellaan kovalla äänellä: “UKELII! UKELII! HUHUU! ” Tanjan kysymyksiin vastaisin siis, että ukkeleita, akkeleita, pieniä maatilan eläimiä yms. Edvin vastaisi: kaivureita, nostureita, lakaisukoneita (joka on pojan kielellä pakkassää).
Meillä taas pehmolelut ovat hitti! Siiri (1v4kk) kerää sylin täyteen pehmoja ja kuskailee niitä ympäriinsä, työntelee vaunuissa ja taaperokärryssä, asettelee tuoleille ja sohville istumaan, juottaa tuttipullolla ja syöttää iltapuuroa. Neiti sai käsiinsä Aventin läpinäkyvän säilytysrasian jossa olen vauva-aikana pakastanut rintamaitoa ja sittemmin kuljettanut puurohiutaleita kyläpaikkoihin, nyt pikkuinen leikkii ottavansa hiutaleita rasiasta ja syöttävänsä niitä leluilleen, itselleen ja kaikille muiollekin lähistöllä oleville. Ennen nukkumaanmenoa koitan vähin äänin hakea enimmät pehmotyypit pois sängystä: niitä on parhaimmillaan kerätty sinne päivän aikana toistakymmentä. Tyttönen nukkuu aina pari nallukkaa kainalossa. Joululahjaksi Siiri toivoo (eli äiti toivoo Siirille) ihan oikeaa vauvanukkea sekä sellaista Ikean häkkyrää jossa voi kuljetella palloja ja palikoita sun muuta. Niillä Siiri tykkää kerhoissa leikkiä nukkejen ja pehmolelujen hoitamisen välissä. Kirjat ovat myös kova sana.
On ollut jännä huomata miten vahvasti tuo hoivaaminen näkyy pienellä tytöllä leikeissä vaikka Siirille on vauvasta asti ostettu myös autoja ja muita “poikien” juttuja. Olen ennen kuvitellut, että sukupuoliroolit ovat kasvatuksen tulosta, mutta näköjään ne ovatkin ainakin osittain sisäsyntyisiä. Tai ehkä lapsen luonteesta riippuvaisia?
Minna, samoin luulin minä! En olisi voinut kuvitellakaan, miten vahvasti sukupuoli näkyy leikeissä pienestä pitäen. Onneksi nykypäivänä on kuitenkin sallitumpaa olla “erilainen”, eikä kaikkien tyttöjen tarvitse leikkiä hoivaleikkejä tai poikien päristellä. Siirin leikit kuulostavat tosi söpöille, ei aikaakaan kun tyttö kokkaa puurot koko perheelle. ;)