Kadonneen aarteen metsästystä
Nyt on päässyt käymään niinkin hupsusti, että kamerani laturi on karkuteillä. Olisikohan samassa paikassa Teletappi-DVD:n ja vihreän villasukan kanssa? Meidän talossa tavarat ovat usein hukuksissa ja löytyvät mitä mystisimmistä paikoista. Piilottelijoina toimivat molemmat miespuoliset perheenjäsenet. Etsinnät tuntuvat olevan turhia, kaivatut tavarat ilmestyvät sitten joskus sattuman varaisesti. Edvinin suuresti rakastama Ukkelikin oli kadoksissa kuukauden päivät ja löytyi viimein kengän sisältä. Bloggaukset tulevat olemaan tosi tylsiä ilman kameraa, joten toivon kadonneen aarteen löytyvän pikimmiten.
Koska uusia kuvia ei ole, kaivelin vanhoja arkistoja ja muistelin menneitä. Tässä vaiheessa talvea auringon kaipuu on jo valtava. Kuva on viime kesältä, taisipa Edvin olla treffeillä Hertta-neidin kanssa. Kevät ja aurinko, tulkaa jo!
Voi olisipa jo kesä, tai edes kevät!
Voi kevättä odotetaan täälläkin! Edvin taitaa olla kuvassa saman ikäinen kuin Hertta nyt. :) Ja meidän ihana “nurmikkokin” on päässyt kuvaan. :D Toivottavasti laturi löytyy.
Meilläkin muuten asuu Ukkeli. Se on vauvalegojen ihmishahmo ja ensimmäisiä sanoja, jonka Hertta oppi tunnistamaan – “Missä ukkeli on?” ja oikea lelu löytyi laatikosta. :)
Joo, aurinko tänne ja heti!
Toivottavasti se kameran laturi tosiaan löytyy pian.
Mä en edes kykene muistamaan, mitä kaikkea meillä on nytkin hukassa ja niinhän se yleenä menee, että jostain ne tavarat sitten aikanaan tulevat vastaan etsi niitä tai ei. Yleensä mä en edes ehdi etsimään ja siksi villasukkia tai käsineitä pitääkin olla monet.
Hauska yhteensattuma: meilläkin oli kameran akun laturi juuri hukassa. Tilasin jo äkkiä paniikissa netistä uuden, ja samantien vanha laturi tietenkin löytyi.. Täälläkin kevättä jo odotellaan, ja ensimmäisiä hiekkalaatikkoleikkejä.:)
Anne, tuo onkin takuuvarma keino löytää tavarat! Meidän pitää tosin samantein ostaa uusi kamera. Alennuin muuten niinkin alas, että tiedustelin yövierailta olivatko pakanneet vahingossa laturin mukaansa. :D