Ipanalipasto

Viime perjantaina koitti kauan odotettu hetki: talviloman aloitus Vierumäen urheiluopistolla. Olimme varanneet ystäväperheemme kanssa mökin tarkoituksenamme viettää aktiivinen viikonloppu lasten ehdoilla. Edvinin vauva-aikoina reissaaminen oli hankalaa: pojan herkät unet häiriintyivät entisestään ja automatkailukin oli mitä oli. Nyt kaikki sujui kuin unelma, ja uskon, että perheemme nähdään jatkossakin Vierumäen kauniissa maisemissa. Paikan pieni kylpylä oli juuri sopiva pikku-ukkojen temmellykseen, ja runsas ulkoilu takasi pitkät yöunet. Isommille lapsille (5-12-vuotiaille) olisi ollut vaikka mitä järjestettyä ohjelmaa: nassikkapainia, sirkustelua, nuijasählyä, noppajumppaa… Lisäksi Muksula tarjoaa lastenhoitoa 2-5 -vuotiaille, joten vanhemmatkin pääsevät testaamaan lajien rajatonta kirjoa. Tälläinen lomailu sopii meille: lyhyt ajomatka, hyvää seuraa ja kaikille liikunnallista tekemistä. Suosittelen!

Me onnekkaat Edvinin kanssa jatkamme lomailua mummolassa, nyt kelpaa ulkoilla!

Siinä se kökötti. Päiväkodin lokerikossa. Poikani tekemä vaaleanpunainen ystävänpäiväkortti. Punaisen sydämen sisälle oli rytistelty silkkipaperia ja lopputulos oli liikuttava. Tänään juhlimme ystäviä ja rakkaita, laskemme pulkkamäkeä ja hörpimme kuumaa mehua. Happy Valentine’s Day!

“En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa…” sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua “…paitsi ystäviä..” Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät.”

Niin, ja meillä pelaillaan salibandya. Isin maila on kivempi kuin oma!

PS. Teletapit putkahtivat esiin  eteisen kenkäkaapista, mutta laturi on edelleen hukassa. Oheisen pelikuvan sain vielä pelastettua kameralta koneelle.

Nyt on päässyt käymään niinkin hupsusti, että kamerani laturi on karkuteillä. Olisikohan samassa paikassa Teletappi-DVD:n ja vihreän villasukan kanssa? Meidän talossa tavarat ovat usein hukuksissa ja löytyvät mitä mystisimmistä paikoista. Piilottelijoina toimivat molemmat miespuoliset perheenjäsenet. Etsinnät tuntuvat olevan turhia, kaivatut tavarat ilmestyvät sitten joskus sattuman varaisesti. Edvinin suuresti rakastama Ukkelikin oli kadoksissa kuukauden päivät ja löytyi viimein kengän sisältä. Bloggaukset tulevat olemaan tosi tylsiä ilman kameraa, joten toivon kadonneen aarteen löytyvän pikimmiten.

Koska uusia kuvia ei ole, kaivelin vanhoja arkistoja ja muistelin menneitä. Tässä vaiheessa talvea auringon kaipuu on jo valtava. Kuva on viime kesältä, taisipa Edvin olla treffeillä Hertta-neidin kanssa. Kevät ja aurinko, tulkaa jo!

Paluu arkeen on tuntunut raskaalta. Töihin on mahdotonta ehtiä ajoissa, ja päiväkotiin jää parkuva taapero. Edvinillä on ollut ensimmäistä kertaa vaikeuksia viihtyä päiväkodissa. Ryhmässä on aloittanut useampi uusi lapsi ja Edvin ei ole enää se pienin syliteltävä. Kotona sitten kiukutellaan ja yöllä halutaan kainaloon. No, kurjuus kulminoitui eilen, kun täräytin auton lumipenkkaan ja paikalle tarvittiin hinausautoa. Onneksi postilaatikossa odotti iloinen yllätys kummeilta: Po.Pin alennusmyyntipaita, jossa yhdistyvät kaikki suosikkijuttuni: värit, raita ja sporttisuus. Kiitos!

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki.

- Seija Silvennoinen

En saanut tänäkään vuonna lähetettyä joulukortteja. Kuitenkin postiluukusta tipahtelee toinen toistaan ihastuttavampia joulutervehdyksiä. Kiitos niistä, olemme lukeneet kortteja hartaudella! Ensi vuonna aion parantaa tapani ja katkaista tämän saamattomuuden kierteen, sillä joulukorttien lähettäminen on kuitenkin vaalimisen arvoinen perinne.

"Onnellista joulunaikaa", kiljahtelee Edvin-tonttu.

Minun lapsuuteni itsenäisyyspäiväperinteisiin kuuluivat piparkakkujen leivonta ja Keskustorin itsenäisyyspäiväjuhla ilotulituksineen. Ilotulitukseen ei vielä tänä vuonna lähdetty, mutta pipariperinnettä jatkettiin tänään.

Matilda oli leipomisesta aivan innoissaan, kuten arvata saattaa ja ihan valmiitakin pipareita saatiin, vaikka taikina oli tietenkin myös tosi hyvää.

Edvin oli näköjään myös tänään leiponut pipareita. Liekö samat perinteet sielläkin tai ainakin siellä Edvinin kaverin perheessä.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Edvin laittoi ykköset päälle ja lähti juhlimaan parhaan kaverinsa luokse. Ohjelmassa pojilla oli piparien leipomista, painia ja illan kohokohtana raketit. Hauskaa oli!

Joka vuosi marraskuun pimeys jaksaa hämmentää, miten koko ajan voi olla pimeää? Tekisi mieli pysytellä sisätiloissa, mutta taaperon kanssa se ei tule kuuloonkaan, ja hyvä niin. Edvin taitaa olla meidän perheestä ainoa, jolla on heijastinasiat kunnossa: poika suorastaan hehkuu hämärässä.

Molon haalarissa on hauskat tähtiheijastimet. Minymon myssyssäkin on pieni heijastinraita.

Haalarin oranssi väri on Edvinille mieleinen: ihan kuin työmiehet hommissa!