Ipanalipasto

Joulu mennä sujahti ja Jouluntoivotuksetkin jäivät tänne laittamatta, mutta ihanaa loppuvuotta nyt kaikille ja laitetaan sitten Uuden Vuoden toivotuksia myöhemmin. Ihan mukavissa merkeissä se Joulu meillä menikin. Lahjoja tuli hiukan liikaa ainakin Matildalle, mutta täytyy sanoa, että kaikki lahjat olivat kuitenkin niin ajatuksella hankittuja ja mieluisiakin, että kiitollisia olemme, tietenkin.

Tässä pieni otos lahjoista, jotka ehtivät vielä kuvattavaksi

Äiti ilahtui valtavasti näistä kahdesta kirjasta

Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua ja Juju – erilainen lastenvaatekirja

En saanut tänäkään vuonna lähetettyä joulukortteja. Kuitenkin postiluukusta tipahtelee toinen toistaan ihastuttavampia joulutervehdyksiä. Kiitos niistä, olemme lukeneet kortteja hartaudella! Ensi vuonna aion parantaa tapani ja katkaista tämän saamattomuuden kierteen, sillä joulukorttien lähettäminen on kuitenkin vaalimisen arvoinen perinne.

"Onnellista joulunaikaa", kiljahtelee Edvin-tonttu.

Luulin jo, etten mitenkään ehdi nettialeihin ennen joulua. Toisin kävi, kiitos kultaisten ystävien ja unettomien aamuöiden. Tällä kertaa valvon ihan omiani (jännitän joulupukin tuloa?), sillä Edvin on nukkunut hyvin. Tanjan avustuksella sain Bodenilta tilattua Edvinille raitahupparit ja Nova Staria löytyi hollantilaisesta Leuk Gekleed – nettikaupasta. Edvinin kokoakin (92cm) oli kiitettävästi jäljellä. Aamuyön tilaus sisälsi mm. seuraavat tuotteet:

Kuvan huppari ja pipo Edvinillä jo onkin, nyt odottelemme ruskeita housuja.

Punainen takki oli melkoinen heräteostos, tuleekohan käytettyä?

Meidän ale-paketti Bodenilta saapui eilen ja tässäpä sen sisältöä:

Ruskea villakangastakki Matildalle kokoa 2-3 v.

Ei onneksi ole niin iso, kuin pelkäsin, joten saattaapa hyvinkin sopia ensi syksynä. Aika ohut takki, joten ei paras talvipakkasille, mutta enpä tätä ulkoleikkeihin ajatellutkaan. Malli vaikuttaa tosi kivalta, vaikka Matilda ei suostunutkaan vielä sovittamaan.

Ulkoiluun Matildalle tällainen toppis myös kokoa 2-3 v. fleece-vuorilla ja ohuella vanulla.

Molemmille tytöille kissapaidat kokoa 1 1/2 – 2 v. ja 3-6 kk. Matilda valitsi itse omansa.

Pukinkonttiin tuli vielä yksi juttu, mutta se jääköön salaisuudeksi.

Loppuun pupu-hattu, jonka hurautin Matildalle kiireellä, kun paukkupakkaset kolkuttelivat jo ovella. Ei ihan priima, mutta Matilda tykkää ja sehän riittää :) Tekoturkispala ja vuorin velour Eurokankaasta. Kaava sovellettu Suuren käsityölehden 1/07 toppalakin kaavasta.

Bongasin jo ensimmäisen talvialen – siitä tupsahti ilmoitus sähköpostiini, ja koska en ole ikinä kyseisestä nettikaupasta tilannut, taitaa Tea olla syypää tähän…? :)

Ajattelin kuitenkin haastaa bloggaajaystäväni keräämään Ipanalipastoon mielenkiintoisia alennusmyyntejä, jotta voimme niistä kaikki hyötyä. Aloitan itse tällä:

Boden, sale up to 50% off.

Ihastuin ikihyviksi pirteisiin paitoihin, joista suurimmasta osasta olikin vielä pieniä kokoja hyvin jäljellä. Poikien puolella paidat olivat ikävä kyllä, taas kerran, paljon tylsempiä. Mutta jos joku innostuu kimppatilaukseen, laittakaapa kommenttia!

Olin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa Me & I -lastenvaatekutsuilla. Olin toki kuullut tuotteista aiemmin, mutta onnistunut välttämään kyseiset kutsut tähän saakka. Mille tahansa kutsuille meno on minulle vaarallista, sillä sorrun aina tilaamaan tuotteita, oli tarvetta tai ei. Kutsut ystäväpiirissä ovat jo sinällään mukava tapahtuma: lapsille on leikkiseuraa ja aikuiset saavat päivittää kuulumisia tuotteiden ihastelun jälkeen. Ostopakko on vain korvieni välissä, mutta kyllä kotikutsut ruuhkaiset ostoskeskukset voittavat mennen tullen. Meandin syksyn mallisto vaihtuu pian ja kokoja ei ollut ihan kaikista vaatteista enää saatavilla, mutta onnistuin silti tekemään ostoksia itsellenikin. Nyt sitten odottelen, miten vaatteet kestävät käyttöä ja se ratkaissee, tuleeko vaatekaappeihimme lisää Meandin vaatteita.

Tämän sydänhaalarin saa lahjaksi pieni kummityttömme.

Edvin sai punaisen cowboy-paidan.

Itselleni tilasin tämän mustan samettimekon joulua ajatellen. Siistimmäksi oloasuksi hankin myös mustat supermukavat velourhousut.

Meidän talvivaatepostauksemme tulee vähän myöhään, mutta eipä talvisista ilmoistakaan vielä kauaa ole saatu nauttia. Lisäksi Hertan talvivaatevarasto on päivittynyt ihan viime päiviin saakka, ja vasta nyt meillä alkaa olla kasassa toimiva setti, jolla pitäisi pärjätä talven yli.

Tea jo esittelikin Hertta-haalarin, mutta on se niin hieno, että ansaitsee tulla mainituksi toiseenkin kertaan. Joku vanhan blogini lukija ehkä muistaa, kun kesällä yritin löytää Kikkidin sydänhaalaria Hertalle. Eihän sellaista löytynyt, mutta kuin ihmeen kaupalla Tea löysi ihan suomalaisesta nettikaupasta täsmälleen samaa sydänfleeceä. Ja nyt tuo ihanuus on siis valmis! Ajoituskin oli hyvä, sillä meidän tähän asti käyttämä “autoiluhaalari” alkaa käydä pieneksi. Hertta-haalari on siitäkin kiva, että sen kanssa sopivat monenväriset asusteet. Eniten ehkä pidän tummanpunaisista. Kuvan myssy ja kengät ovat kirpparilöytöjä, tumput Kappahlista.

Benettonin toppatakin huusin Hertalle tutulta myyjältä. Takki on ihanan pehmoinen ja tervetullutta vaihtelua ainaisiin “tyttöväreihin”. Myssyn neuloi mummu ja tuunasi äiti.

Ja onhan meillä sitten vielä tämä heinäkuussa (!) ostettu Minymon haalari, joka sekin on jo kertaalleen esitelty vanhassa blogissani. Tähän en oikein ole löytänyt mieleisiäni asusteita – tuo vaaleanpunainen on senverran erikoinen sävy (kuva vääristää), että mitkään myssyt tai tumput eivät siihen täysin sovi. Tammialeista yritänkin löytää ehkäpä ruskeat asusteet tämän haalarin kanssa käytettäväksi.

Jossain pienissä ajan rakosissa on tullut hiukan ommeltua ja neulottuakin. Sen olen huomannut, että kun kiireessä aina tekee, niin sutta ja sekundaakin tulee harmillisen paljon. Tässä nyt kuitenkin näytille jotakin onnistunutta ja ei ihan niin onnistunutta.

Pari sisätäyttövaippaa Amandalle:

Turkoosi kangas on Kangastukusta tilattua bambusatiinia. Ihanan tuntuinen kangas ja hehkuva väri. Tein tästä myös housut Amandalle, mutta ne ovat kyllä minun makuuni vähän liian hohtavat, mutta päällä varmaankin tosi mukavat. Tuossa vaipassa on kaksinkerroin taiteltava läppäimu, joka ainakin uutena on vähän vaikea saada pysymään ojennuksessa vaipassa, mutta katsotaan miten käy, kun päästään kunnolla käyttämään vaippaa. Nyt se on pesty vasta kerran. Kaava Suuresta käsityölehdestä 1/08 .

Toinen vaippa vadelmanpunaisesta joustofroteesta, joka löytyi Eurokankaan palakorista. Sisäpuolella Kestavaippakaupan tenceliä. Sama kaava kuin edellisessä.

Tämän “Hertta-haalarin” valmistumisesta olen NIIN iloinen. Aloitin projektin jo ennen Amandan syntymää ja pelkäsin, etten saa tätä ikinä valmiiksi. Paksu ja epätasainen kangas oli haastava ommeltava, mutta tulihan siitä haalari lopulta vaikka välillä meinasi olla mutkia matkassa. Kaava Ottobresta ja kanga löytyi joskus kesällä Pikku-Auringosta.

Kestovaippakauppaan on tullut uusia frotee-kankaita ja tämän näin heti Matildan housuina. Piirsin kaavan toisista housuista, koska halusin ylhäältä kapean ja lahkeista hiukan levenevän mallin. Laitoin kuitenkin lahkeisiin kuminauhat, jotta käyttöikä olisi pidempi.

Vanha tuttu Novitan vauvamyssy ihanaisesta Sublimen merinovilla-silkki -langasta. Tästä tuli liian iso, vaikka pienensin silmukkamäärää ja vähensin kerroksia. Harmittaa, mutta toivottavasti menee keväällä. Solmimisnauhat puuttuvat vielä. Into vähän lopahti, kun ei tullutkaan sopiva.

Myllymuksujen Piparikukka-kankaasta tuli mekko Ottobren (en nyt muista numeroa,  sorry) kaavalla. Tähän tuli liian lörppä kaula-aukko eteen, mutta olisi kauhea työ purkaa, niin olkoon.

Viimeisenä eiliset löytöni SPR:n Kontista. Hauska Finlaysonin retro tyynyliina jalostunee mekoksi jossain kohtaa. Tampellan “Nappi” -kankainen pöytäliina (vai verhoko) oli myös pakko napata mukaan. Joku mekontapainen siitäkin varmaan tulee.

Minun lapsuuteni itsenäisyyspäiväperinteisiin kuuluivat piparkakkujen leivonta ja Keskustorin itsenäisyyspäiväjuhla ilotulituksineen. Ilotulitukseen ei vielä tänä vuonna lähdetty, mutta pipariperinnettä jatkettiin tänään.

Matilda oli leipomisesta aivan innoissaan, kuten arvata saattaa ja ihan valmiitakin pipareita saatiin, vaikka taikina oli tietenkin myös tosi hyvää.

Edvin oli näköjään myös tänään leiponut pipareita. Liekö samat perinteet sielläkin tai ainakin siellä Edvinin kaverin perheessä.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Edvin laittoi ykköset päälle ja lähti juhlimaan parhaan kaverinsa luokse. Ohjelmassa pojilla oli piparien leipomista, painia ja illan kohokohtana raketit. Hauskaa oli!